Heippa!!!

Elomme on soljahtanut uomiinsa, ikäänkuin emme koskaan olisi missään olleetkaan.

Ainoa miinus päivissämme on luonnollisesti se, että Tuomas ei ole täällä. Hän on viikot Espoossa, tai Pietarissa, tai muualla - ensi viikolla Kazakstanissa. Viikonloppuna tietysti oli kotona, ja nyt seuraavana on, mutta sitten menee puolitoista viikkoa ettemme näe häntä. Vielä hänellä ei ole työlupaa eikä -viisumia, joten kestää hetken, ennen kuin hän muuttaa Pietariin. Mutta Pietarihan on ihan naapurissa! Tosin hän reissaa pitkin entistä Neuvostoliittoa, joten ihan koska tahansa emme voi häntä käydä tapaamassa. Asuntokin saattoi löytyä, ainakin yhdestä kivasta asunnosta näimme kuvia. Toivottavasti mahtuu budjettiimme!

Koulu menee lapsilla kuten aina olisivat olleet luokissaan - ei ainakaan vielä minkäänlaisia ongelmia. Ella suotta hermostui perfektionistin luonteellaan kun joutuu tukiopetukseen lukemisessa ja kirjoittamisessa, mutta sehän oli tiedossa. Puhuimme tyttösen kanssa asiasta, niin nyt hän ei koe olevansa surkea ja huono, kuten aluksi itseään nimitteli. Matikka on kaikille tosi helppoa, ja isoillahan on jo enkkua - se on myös helppoa tietysti. Aino oli ollut yhtenä enkuntuntina apuopettajana ja Jere saa kotitehtäväksi vaikeampia tehtäviä. Muissa aineissa on kirittävää, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.

Minulla alkoi yliopistoelämä oikein toden teolla, viime maanantaista asti olen istuskellut luennoilla vaihtelevalla tahdilla. 30 opintopistettä olisi tarkoitus kevään aikana suorittaa. Ihan pihalla olen edelleen kuin lumiukko, mutta eiköhän tämä tästä! Ensi viikon perjantaiksi pitää ilmoittautua jo tenttiinkin yhdestä aineesta.

Koti on kaaoksessa nyt, kun meillä on lastenhuoneiden tapetointi menossa. Ostettiin heille myös uudet koulupöydät ja viikonloppuna saadaan laittaa huonekalut paikoilleen, torstaina kuulemma tapiseeraus on valmis. Sitten vähän verhoa, päiväpeitettä, mattoa, lamppua.... Muutoin koko huusholli on läpikäyty, jokainen kaappi ja laatikko, ja nyt on kivaa kun on tilaa tavaroille enemmän! Paljon veimme kierrätykseen ja annoimme eteenpäin, osa oli ihan roskiskamaa.

Kaikki on hyvin, kyllä Suomessa on hyvä olla. Täällä on koti, täällä on kaikki! Saapi nähdä, että kauanko katselen elämää vaaleanpunaisten lasieni läpi, mutta nyt minua ei rasita koirankakka-asiat tai muut pikkujutut sitten yhtä hiukkastakaan!

Todennäköisesti en tänne enää kirjoittele. Tai sitten aloitan uuden blogin, jos mukamas asiaa on. Pietarin reissuista tulen varmaankin laittamaan jotain, mutta saatan aloittaa vallan uuden blogin. Laitan sen osoitteen kyllä sitten tänne.

Mutta nyt on elämä mallillaan, joskin ikävä on kova, kun Tuomas ei ole täällä. Selvisimme pahasta avioliittokarikosta, rakennamme parisuhdettamme paremmaksi ja paremmaksi, ja olemme varmoja ja luottavaisia siitä, että tämä parin vuoden Pietari-rupeama vain vahvistaa meitä, ei ainakaan kaada! Ja pääseehän sieltä pois, jos pahalta näyttää, mutta enpä moiseen usko vaan uskon ihanaan yhteiseen tulevaisuuteen.

Voikaa hyvin, ja kiitos teille ihan jokaiselle!!!

Moikka!

Eeva

PS. Jepelläkin on kaikki hyvin taas meillä, joskin vanhempani kovasti ikävöivät välillä Jeppeä, vaikka meillä on välimatkaa muutama kilometri. Jeppe käy lomailemassa välillä vanhemmillani ja nauttii varmasti, koska pääsee öiksi sänkyyn nukkumaan!!

Sen päiväinen sekotus ja paikkojen raivaus menossa tässä talossa, että heikompia hirvittää. Lapset ovat aivan hermoina, kun äiti repii kaapeista tavarat ja jätesäkki heiluu. Energiajätettä tulee pussikaupalla - kyllä huomaa, että en ole joulusiivoa tehnyt kolmeen vuoteen! Rikkinäisiä leluja, hukattuja lelujen puolikkaita, pelejä ilman nappuloita, kuivuneita maaleja, tusseja, värejä ja niin edelleen.

Olen käynyt nyt keittiön läpi ja puolet kodinhoitohuoneesta. Parittomia kuppeja, ikivanhoja muovikippoja, nokkamukeja, teflonittomia kattiloita.... voi hyvänen aika mitä sitä ihminen säästää. Rikkinäiset lakanat ja pyyhkeet ovat jo viety pois, en nyt tähän hätään aio keksiä niille uusiokäyttöä, kun en ole sitä tähän päivään mennessä tehnyt.

Eikä se tuuleminen siihen lopu!

Suurin tuuli kävi Tuomaksella: hän irtisanoutui eilen ja siirtyi toisen firman palvelukseen asemapaikkanaan Pietari! Emme voineet kovan vuokratason vuoksi muuttaa sinne koko perhe, joten ehdotin, että jos hän menee sinne yksin. Matka ei ole pitkä verrattuna Tyumeniin, ja olemme sopineet, että vietämme kaikki lomat yhdessä ja hän paiskii töitä ja sitten pitää vähän pidempiä vapaita kotosalla. Hyvin nämä seuraavat kaksi vuotta meillä menevät - Tuomas luo uraa, lapset käyvät koulua ja minä teen parhaani yliopistolla.

Näin meillä, voikaa hyvin, tuuli puhaltelee nyt kovin! Mutta hyvillä mielin olemme vaikkei tämä nyt ihan ideaaliratkaisu olekaan.

PS. Lapsilla alkoi koulu tänään ja aivan ihanasti alkoikin - kaikki kotiutuivat hyvillä mielin, ja Ellan mielestä tänään oli paras päivä ikinä. Mahtavaa! Minä aamulla kävin kaupassa Pr_isma_ssa ja nautin, kun kaikki on siistiä, puhdasta, ehjää, tuoretta ja palvelu ammattitaitoista ja iloista. Olotilani taisi paistaa läpi, sillä varttuneempi väki useammankin kerran pysäytti minut kysyäkseen jotain hyllyväliä tai muuten vaan tuskaili hintojen nousua kanssani. Mielettömän hyvä fiilis siitäkin! Kyllä kotona on ihanaa!

No niin!

Aikamoista lentoa ollaan muutama päivä tässä lennetty, mutta 300 kiloa matkatavaraa on nyt pois silmistä, kaappeihin tungettu. 150 kiloa tuotiin silloin marraskuun alussa lasten syyslomalla, jotka vanhempani hakivat Espoosta, kun meillä ei ollut aikaa ajella tänne asti. Nyt toimme sitten samanlaisen satsin. Mutta nyt ne on todellakin poissa silmistä, mutta eivät poissa mielestä. Minun on aivan pakko raivata lasten kaapit ja samalla siinä menee sitten koko talo. Keittiötä ja kodinhoitohuonetta raivasin jo kesällä, mutta homma jäi kesken.

Hassua muuten, että nyt on vihdoin sellainen olo, että raivaus pitää suorittaa totaalisesti. Joka vuosi ennen seikkailua tein tarkasti joulusiivon, siis nauttien siitä, mutta nyt en ole sitä tehnyt pariin vuoteen enkä edes harmitellut asiaa. Nyt sitten tavaraa lähtee tästä töllistä ja p a l j o n, on kierrätyspaikat onnellisia ja naapurit! Pois pois vaan! Minuun iski varmaan joku lopputuuletus .

Nämä viime päivät ovat olleen kyllä kiireisiä - hoisimme itsemme taas suomalaisiksi mais_tra_atti- ja ke_la_käynnneillä, auton asiat laitettiin reilaan, lääkärikierrosta aloiteltiin eilen, tänään jatkuu labroilla ja Ella käy lääkärillä pitkittyneen nuhan ja jalkojen säryn vuoksi (meillä on reumaa suvussa, niin outo kipu pohkeissa säikäytti), hiuskuontalot on saatu kuntoon, lapset ovat tavanneet jo osan ystävistään, minä kävin eilen 6 naapurinnaisen kanssa syömässä ja nauramassa mahani kipeäksi ja moniin paikkoihin on pitänyt soittaa ja järjestellä asioita. Lapsilla muun muassa viikon päästä alkaa sitten taas tennis!

Kotona on ollut paljon pientä hommaa, lamppujen vaihtoja, termostaattien rikkitoteamisia ja muita Tuomaksen hommia. Ilm_anvai_htokan_avien nuohous pitää myös tilata. Minun yksi tärkeimmistä hommista on vielä tekemättä: minun pitää löytää paras paikka jokapäiväiseen käyttöön tulevalle joululahjallemme! Joulupukki oli jostain kuullut, että olemme ostamassa yleiskonetta ja nyt sellainen tuossa käyttöä odottaa. Tuli kuulkaa uskomaton olo, kun kotiintullessamme ja lasten aukoessa lahjoja he sanoivat, että täällä on jättipaketti äidille ja isälle, ja sieltä paljastui Ken_woo_din kone! Kysyin suu auki isältäni, joka oli tässä silloin, että olenko puhunut heille asiasta enkä itse muista, niin kertoivat, että siskoni oli puhunut haluavansa konetta ja pukki ja muori päättivät ostaa meille samanlaisen. Mahtavaa!

Jeppe on aivan oma itsensä meillä, ei vaikuta kaipaavan vanhempiani. Mutta onhan Jeppe ollut aina meillä loma-ajat, joten ei ole koiralta päässyt totuus unohtumaan . Nyt lapset suorastaan kilpailevat ulkoitusvuoroista ja otan kyllä ilon irti, sillä kauaa se riemu ei varmaankaan kestä.

Huomenna matkaamme uutta vuotta vastaanottamaan Tuomaksen veljen perheen luo, ja tullaan sunnuntaina hyvin ajoissa kotiin,koska maanantaiksi pitää pakata Tuomakselle laukku mukaan työviikon ajaksi Espooseen. Siitä se arki sitten lähtee taas rullaamaan, ei parhaalla mahdollisella tavalla, mutta näillä mennään. Minulla on vielä viikon verran aikaa ennen opintojeni alkua. Mitenköhän mahdan löytää paikkani akateemisesta maailmasta kotiäidin aivoillani?

Hui hai,

voikaa hyvin ja HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!!

Päivät ovat olleet sekaisin, eihän me Tapaninpäivänä kotimatkaa tehty vaan eilen. Kaikki meni hyvin, ja nyt pitää saada koti siistiksi ja matkalaukut tyhjiksi. Joten palaillaan myöhemmin ja oikein hyvää uutta vuotta!!!!!

Päivät käyvät vähiin meillä täällä Siperiassa. Eilen torstaina muutettiin hotelliin ja pakattiin lentokoneella/autolla tuotavat tavarat, ja tänään perjantaina ennen ysiä aamulla oltiin asunnolla (joka on ihan tässä hotellin vieressä) järjestelemässä ja siivoskelemassa. Pakkaaja, siis yksi nuorimies, tuli vähän aamuyhdentoista jälkeen kuskin ollessa autossa alhaalla odottelemassa. Ilmeisesti vain tällä pakkaajalla on lupa tai lisenssi pakata. Tiedä näistä. Mutta mainiosti toimi pakkaus kaverilla, joka opiskelee luontoa (природа, suora käännös on luonto) Moskovassa, hän on kotoisin Pietarin läheltä on opiskellut myös Vaasassa. Kiva heppu ja tehokas!!! Pakkaaja-kaveri lähti muutaman tunnin kuluttua, laatikoita oli 29 = kuutioita kuulemma reilu 3. Tänne tullessa kuutioita oli noin 2½ ja laatikoita 12. Mutta ne laatikot reilu pari vuotta sitten olivat isoja, emme me mitään olla ostettu, mutta muun muuassa Suomesta mukaan kulkeutuneet kirjat reissuilta vievät hirvittävän määrän tilaa. Toivottavasti Kun_nak_sen Maurin hiiren korvilla olevat kirjat tulevat suht kunnossa kotiin Suomeen .

Sitten siivosimme asuntoa, melkein kokonaan se on nyt siivottu. Syötiin jääkaapista ruoat, ja vietiin isot määrät tavaraa ystäväperheellemme I:lle ja M:lle (ystäväni I on juuri hän, kenestä olen useasti aiemminkin puhunut). Hotellille tultiin kuuden jälkeen, pakattiin sauna- ja uimakamppeet kasaan ja mentiin hotelliin uimaan ja samalla syötiin iltapala. Lapset pulikoivat sydämiensä kyllyydestä sisällä vietettyjen parin päivän edestä ja nyt nukkuvat jo täysiä.

Aamulla mennään asunnolle vielä, siellä on vähän pyykkejä kuivumassa ja yhden koneellisen pyyhkeitä vielä pyöritän. Ne jätän asunnolle. Kuten joitain täältä ostettuja astioita, kahvinkeittimen ja jotain muuta pientä. Vuokranantaja voi sitten hävittää ne tai jättää asuntoon, miten vaan haluaa. Maanantaina annamme asunnon avaimen hänelle.

Huomenna menen myös ystäväni I:n kanssa (äsken mainittu) kauppaan, sillä vietämme huomisen heidän luonaan. Kokkaamme yhdessä ja vietämme muutoinkin mainiota aikaa yhdessä. Heillä on kaksi poikaa, ja aika menee ihan takuulla vauhdilla! Suomessa on huomenna jouluaatto, mutta pakko sanoa, että jouluista oloa ei ole sitten yhtään! Hassua, koska normaalisti olen täysin jouluhöppänä! Varoitin kyllä Tuomasta, että ensi vuonna joulu alkaa elokuussa meillä....

Sunnuntai piti olla siivouspäivä asunnolla, mutta koska siellä on melkein kaikki jo tehty, niin tehdään loput ja mietitään että mitäs sitten. Tuliaisille ei ole matkalaukuissa tilaa, eikä edes huopikkaille, joten ehkäpä mennään kuumille lähteille. Pitää nauttia autosta, koska maanantaina Tuomas luovuttaa sen pois.

Maanantaiksi olemme pyytäneet illaksi syömään Tuomaksen työkaverin perheineen, meidän venäjän opettajan Svetlanan sekä Tuomaksen tulkin Irinan, joka ei enää työskentele firmassa vaan sai vakituisen paikan toiselta työnantajalta. Meidän pitää lähteä ajoissa nukkumaan, sillä meitä tulee auto noutamaan tiistaiaamulla klo 3.30!!!!! Lentomme on täältä Tyumenista Pietariin, Pietarissa olemme noin seitsemältä Pietarin aikaa ja siitä sitten haemme auton tallista ja lähdemme kurvailemaan kohti rajaa. Kunpa siellä ei olisi kovia jonoja vaan pääsisimme mukavasti kohti kotia! Sen näkee sitten ja käymme kyllä Pietarissa kaupassa, jottei rajalla tule nälkä.

Mutta siis tiistaina meidän pitäisi nukkua omassa kodissa!!!! Toivottavasti ei mene hirvittävän myöhään vaan ehtisimme näkemään äitini, isäni, siskoni tyttärineen ja saisimme Jepen kotiin. Jos vanhempani koirasta luopuvat.... Niin ja ihana on nähdä ystävät ja naapurit, ihan kaikki! Ihanaa on päästä KOTIIN!!!

Nyt en aio analysoida sen enempää tätä Siperian aikaa, analysointia varmaan tapahtuu, mikäli vielä jatkan blogistina. En todellakaan osaa sanoa, että onko minulla mitään sanottavaa. Yliopistolle menen 9.1 tapaamaan ekaa opea, jonka kanssa suunnitellaan mitä voin tehdä keväällä. Into on kova ainakin! Samalla minun päävastuulla on perheen arjen soljuminen, mutta olen valmis siihen - olenhan KOTONA!!! Ai miten ihana ajatus!!!! Niin, miksi kirjoittaisin perheemme normielosta kotona. Sitä samaahan se kaikilla on .

Mutta nyt:

HYVÄÄ JA RAUHAISAA JOULUA, TOIVON PALJON LUNTA SUOMEEN!!!!