Ihanaa saada Tuomas kotiin muutamaksi päiväksi! Oli paljon kivempaa järjestää synttärikemuja extrakäsiparin avulla, ja auttoihan Tuomas todella paljon! Vieraat saivat lauantaina voileipäkakkua alkualkupalaksi, parsarisottoa alkupalaksi ja pääruuaksi naudan sisäfilettä perunagratiinin ja punaviinikastikkeen kera. Iltapalaksi oli salaattia, kylmäsavulohipiirakkaa ja tomaattiaurajuustopiirakkaa. Ja tokihan oli myös synttärikakku, tosin ei siihen viitsitty änkeä neljääkymmentä kynttilää vaikka olisin sen voinut ihan hyvin tehdäkin, kurillani .

Oli ihanaa viettää pyöreitä perheen kesken: oma porukka, siskon porukka, vanhempani sekä kaksi tätiäni, joista toisella on puoliso. Ja tämä puoliso on superkulinaristi, myös tätini on, mutta kun K istuu pöytään, on paineet stratosfääreissä. No, hän on kohtelias myöskin eikä moittinut liian kuivaa perunagratiiniani ja vähän liian kypsäksi päässyttä filettä.... . Aivan ihana lauantai!! Kurkku oli karhea kyllä jo silloin ja eilen sunnuntaina nousi sitten jo kuumekin. Tänään huilasin koko päivän, jotta pääsin Tuomaksen ja lasten kanssa katsomaan teatteriin Ris to Rä pp ääjää - taas loistokappale Porissa!!

Viikko sitten lauantaina naapuruston ystäväni järjestivät minulle synttärikemut: ensin minua puijattiin että menemme jonnekin muualle, kun eräs naisista kysyi "niin muuten, onko sulla korkeanpaikan kammoa" ja minun  mielikuvitus lähti laukkaamaan.... Lopulta pitkin Ulvilaa autolla pyörittyämme päädyimme yhden naapurin kotiin (  ), jossa minulle oli järjestetty valkoviinipruuvi!! No siis tokihan muutkin valkkareita maistelivat. Olipa mielenkiintoista ja opettavaista - kyllä viini on hyvää!! Sitten kävimme kaupungissa syömässä Soit toruo ka la S a h a ssa linja-autoasemalla, jossa on hyvä ruoka kyllä. Toiveena oli ainakin osalla porukalla vielä kaupungin yöhön sukeltaminen, mutta päätin lähteä kotiin, koska piti tehdä paljon koulutöitä sekä pakata Rauman kenttäkurssia varten tavarat sunnuntaina. Kotona olin klo 23 ja aamulla reippaana koulutöiden parissa.

Virallinen syndepäiväni oli torstaina, ja silloin Tuomas tuli illalla. Aika täpärälle veti, koska hänen lentonsa Pohjois-Siperiasta olivat sään vuoksi 14 tuntia myöhässä!! Mutta jälleen hän on päässyt sellaisessa paikassa käymään, minne minä en pääse ikinä, ja ihan pikkusen harmittaa. No, pääsen minä juhannukseksi Tallinnaan! Tai siis koko perhe, vietämme Jeren 12v synttärit siellä. Ja lauantaina matkustan taas Pietariin Tuomaksen luo . Sitä ennen käyn Turussa ja Hesassa arkistoekskursiolla. Viime viikolla olin siis ma-ke Raumalla. Äitini jo kirjoitti lasten ystäväkirjaan harrastus-kohtaan lastenhoito.... Mutta ei tästä tulisi mitään ilman vanhempieni apuja!

Hei, voikaa hyvin!! Ja VAPPUA!!!

Heippa!!

En tiedä lukeeko blogiani enää kukaan kuukausien hiljaiselon jälkeen, mutta kirjoitanpa nyt muutaman rivin siitä huolimatta.

Elomme on aikalailla normalisoitunut, minä tosin kuljen pinkit lasit päässäni koko ajan, ja näen vaan pelkkää ihanuutta. Ei haittaa koirankakat, ei haittaa tuo harmaa sadesääkään vaikkakin aurinko olisi kivempaa, mutta kalkki imeytyy nyt kivasti nurmelle. Jeren kanssa se käytiin nakkaamassa tuossa hetki sitten tyttöjen leikkiessä naapurin pihassa.

Ainoa, joka puuttuu, on Tuomas. Tuomas on siis töissä Pietarissa, aloitti maaliskuun alussa, ja hän viihtyy hyvin uudessa työpaikassaan. Ikävä tietysti hänellä on meitä ja meillä häntä, mutta kerran kuussa vähintään näemme, näin vedämme seuraavat kaksi vuotta. Maaliskuussa olin pitkän viikonlopun Pietarissa, pääsiäinen vietettiin siellä ja nyt Tuomas tulee parin viikon päästä. Minä menen toukokuun alussa elleivät vanhempani mene sinne, ja sitten onkin jo kesäkuu. Minä ja kersat muutamme kesäksi Pietariin! Tulemme sieltä vasta sitten, kun koulut alkavat.

Niin koulu! Olen nauttinut opinnoista kovasti! Opintopisteitä ropisee paljon, ahkeroinut olen kyllä niiden eteen samalla, kun pyöritän tätä kotihyrrää. Mutta hyvin olen pärjännyt koulussa, ja kaikki on hyvin kotonakin. Tuomasta tietysti ikävöin, mutta tuo s k y p e on kyllä maailman paras keksintö, ja nyt kun hänelläkin on siellä toimiva nettiyhteys niin vallan mukavaa on tuntikausia jutella. Meillä on s k y p e televisiossa, ja Tuomaksella i p a d, ja vaikkei olisi mitään asiaakaan niin yhteys on auki illat ja näin Tuomas on arjessa läsnä, ja "mukana" iltapuuhissamme.

Lapsilla kouluu menee vielä äitiäkin paremmin, ja olen heistä niin kovin ylpeä. Sujahtivat luokkiinsa kuin pois eivät olisi olleetkaan ja Ella löysi paikkansa (sitä nyt en epäillyt kyllä hetkeäkään ) heti luokastaan.

Lapset jatkavat tennistä, ei heillä muuta harrastusta nyt olekaan kesken vuotta tulleina. Ehtivät sitten, jos haluavat, myöhemminkin. Talvella kävivät laskettelemassa muutamia kertoja minun istuessa luennoilla hiihtoloman ajan.

Voikaa hyvin!

Heippa!!!

Elomme on soljahtanut uomiinsa, ikäänkuin emme koskaan olisi missään olleetkaan.

Ainoa miinus päivissämme on luonnollisesti se, että Tuomas ei ole täällä. Hän on viikot Espoossa, tai Pietarissa, tai muualla - ensi viikolla Kazakstanissa. Viikonloppuna tietysti oli kotona, ja nyt seuraavana on, mutta sitten menee puolitoista viikkoa ettemme näe häntä. Vielä hänellä ei ole työlupaa eikä -viisumia, joten kestää hetken, ennen kuin hän muuttaa Pietariin. Mutta Pietarihan on ihan naapurissa! Tosin hän reissaa pitkin entistä Neuvostoliittoa, joten ihan koska tahansa emme voi häntä käydä tapaamassa. Asuntokin saattoi löytyä, ainakin yhdestä kivasta asunnosta näimme kuvia. Toivottavasti mahtuu budjettiimme!

Koulu menee lapsilla kuten aina olisivat olleet luokissaan - ei ainakaan vielä minkäänlaisia ongelmia. Ella suotta hermostui perfektionistin luonteellaan kun joutuu tukiopetukseen lukemisessa ja kirjoittamisessa, mutta sehän oli tiedossa. Puhuimme tyttösen kanssa asiasta, niin nyt hän ei koe olevansa surkea ja huono, kuten aluksi itseään nimitteli. Matikka on kaikille tosi helppoa, ja isoillahan on jo enkkua - se on myös helppoa tietysti. Aino oli ollut yhtenä enkuntuntina apuopettajana ja Jere saa kotitehtäväksi vaikeampia tehtäviä. Muissa aineissa on kirittävää, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.

Minulla alkoi yliopistoelämä oikein toden teolla, viime maanantaista asti olen istuskellut luennoilla vaihtelevalla tahdilla. 30 opintopistettä olisi tarkoitus kevään aikana suorittaa. Ihan pihalla olen edelleen kuin lumiukko, mutta eiköhän tämä tästä! Ensi viikon perjantaiksi pitää ilmoittautua jo tenttiinkin yhdestä aineesta.

Koti on kaaoksessa nyt, kun meillä on lastenhuoneiden tapetointi menossa. Ostettiin heille myös uudet koulupöydät ja viikonloppuna saadaan laittaa huonekalut paikoilleen, torstaina kuulemma tapiseeraus on valmis. Sitten vähän verhoa, päiväpeitettä, mattoa, lamppua.... Muutoin koko huusholli on läpikäyty, jokainen kaappi ja laatikko, ja nyt on kivaa kun on tilaa tavaroille enemmän! Paljon veimme kierrätykseen ja annoimme eteenpäin, osa oli ihan roskiskamaa.

Kaikki on hyvin, kyllä Suomessa on hyvä olla. Täällä on koti, täällä on kaikki! Saapi nähdä, että kauanko katselen elämää vaaleanpunaisten lasieni läpi, mutta nyt minua ei rasita koirankakka-asiat tai muut pikkujutut sitten yhtä hiukkastakaan!

Todennäköisesti en tänne enää kirjoittele. Tai sitten aloitan uuden blogin, jos mukamas asiaa on. Pietarin reissuista tulen varmaankin laittamaan jotain, mutta saatan aloittaa vallan uuden blogin. Laitan sen osoitteen kyllä sitten tänne.

Mutta nyt on elämä mallillaan, joskin ikävä on kova, kun Tuomas ei ole täällä. Selvisimme pahasta avioliittokarikosta, rakennamme parisuhdettamme paremmaksi ja paremmaksi, ja olemme varmoja ja luottavaisia siitä, että tämä parin vuoden Pietari-rupeama vain vahvistaa meitä, ei ainakaan kaada! Ja pääseehän sieltä pois, jos pahalta näyttää, mutta enpä moiseen usko vaan uskon ihanaan yhteiseen tulevaisuuteen.

Voikaa hyvin, ja kiitos teille ihan jokaiselle!!!

Moikka!

Eeva

PS. Jepelläkin on kaikki hyvin taas meillä, joskin vanhempani kovasti ikävöivät välillä Jeppeä, vaikka meillä on välimatkaa muutama kilometri. Jeppe käy lomailemassa välillä vanhemmillani ja nauttii varmasti, koska pääsee öiksi sänkyyn nukkumaan!!

Sen päiväinen sekotus ja paikkojen raivaus menossa tässä talossa, että heikompia hirvittää. Lapset ovat aivan hermoina, kun äiti repii kaapeista tavarat ja jätesäkki heiluu. Energiajätettä tulee pussikaupalla - kyllä huomaa, että en ole joulusiivoa tehnyt kolmeen vuoteen! Rikkinäisiä leluja, hukattuja lelujen puolikkaita, pelejä ilman nappuloita, kuivuneita maaleja, tusseja, värejä ja niin edelleen.

Olen käynyt nyt keittiön läpi ja puolet kodinhoitohuoneesta. Parittomia kuppeja, ikivanhoja muovikippoja, nokkamukeja, teflonittomia kattiloita.... voi hyvänen aika mitä sitä ihminen säästää. Rikkinäiset lakanat ja pyyhkeet ovat jo viety pois, en nyt tähän hätään aio keksiä niille uusiokäyttöä, kun en ole sitä tähän päivään mennessä tehnyt.

Eikä se tuuleminen siihen lopu!

Suurin tuuli kävi Tuomaksella: hän irtisanoutui eilen ja siirtyi toisen firman palvelukseen asemapaikkanaan Pietari! Emme voineet kovan vuokratason vuoksi muuttaa sinne koko perhe, joten ehdotin, että jos hän menee sinne yksin. Matka ei ole pitkä verrattuna Tyumeniin, ja olemme sopineet, että vietämme kaikki lomat yhdessä ja hän paiskii töitä ja sitten pitää vähän pidempiä vapaita kotosalla. Hyvin nämä seuraavat kaksi vuotta meillä menevät - Tuomas luo uraa, lapset käyvät koulua ja minä teen parhaani yliopistolla.

Näin meillä, voikaa hyvin, tuuli puhaltelee nyt kovin! Mutta hyvillä mielin olemme vaikkei tämä nyt ihan ideaaliratkaisu olekaan.

PS. Lapsilla alkoi koulu tänään ja aivan ihanasti alkoikin - kaikki kotiutuivat hyvillä mielin, ja Ellan mielestä tänään oli paras päivä ikinä. Mahtavaa! Minä aamulla kävin kaupassa Pr_isma_ssa ja nautin, kun kaikki on siistiä, puhdasta, ehjää, tuoretta ja palvelu ammattitaitoista ja iloista. Olotilani taisi paistaa läpi, sillä varttuneempi väki useammankin kerran pysäytti minut kysyäkseen jotain hyllyväliä tai muuten vaan tuskaili hintojen nousua kanssani. Mielettömän hyvä fiilis siitäkin! Kyllä kotona on ihanaa!

No niin!

Aikamoista lentoa ollaan muutama päivä tässä lennetty, mutta 300 kiloa matkatavaraa on nyt pois silmistä, kaappeihin tungettu. 150 kiloa tuotiin silloin marraskuun alussa lasten syyslomalla, jotka vanhempani hakivat Espoosta, kun meillä ei ollut aikaa ajella tänne asti. Nyt toimme sitten samanlaisen satsin. Mutta nyt ne on todellakin poissa silmistä, mutta eivät poissa mielestä. Minun on aivan pakko raivata lasten kaapit ja samalla siinä menee sitten koko talo. Keittiötä ja kodinhoitohuonetta raivasin jo kesällä, mutta homma jäi kesken.

Hassua muuten, että nyt on vihdoin sellainen olo, että raivaus pitää suorittaa totaalisesti. Joka vuosi ennen seikkailua tein tarkasti joulusiivon, siis nauttien siitä, mutta nyt en ole sitä tehnyt pariin vuoteen enkä edes harmitellut asiaa. Nyt sitten tavaraa lähtee tästä töllistä ja p a l j o n, on kierrätyspaikat onnellisia ja naapurit! Pois pois vaan! Minuun iski varmaan joku lopputuuletus .

Nämä viime päivät ovat olleen kyllä kiireisiä - hoisimme itsemme taas suomalaisiksi mais_tra_atti- ja ke_la_käynnneillä, auton asiat laitettiin reilaan, lääkärikierrosta aloiteltiin eilen, tänään jatkuu labroilla ja Ella käy lääkärillä pitkittyneen nuhan ja jalkojen säryn vuoksi (meillä on reumaa suvussa, niin outo kipu pohkeissa säikäytti), hiuskuontalot on saatu kuntoon, lapset ovat tavanneet jo osan ystävistään, minä kävin eilen 6 naapurinnaisen kanssa syömässä ja nauramassa mahani kipeäksi ja moniin paikkoihin on pitänyt soittaa ja järjestellä asioita. Lapsilla muun muassa viikon päästä alkaa sitten taas tennis!

Kotona on ollut paljon pientä hommaa, lamppujen vaihtoja, termostaattien rikkitoteamisia ja muita Tuomaksen hommia. Ilm_anvai_htokan_avien nuohous pitää myös tilata. Minun yksi tärkeimmistä hommista on vielä tekemättä: minun pitää löytää paras paikka jokapäiväiseen käyttöön tulevalle joululahjallemme! Joulupukki oli jostain kuullut, että olemme ostamassa yleiskonetta ja nyt sellainen tuossa käyttöä odottaa. Tuli kuulkaa uskomaton olo, kun kotiintullessamme ja lasten aukoessa lahjoja he sanoivat, että täällä on jättipaketti äidille ja isälle, ja sieltä paljastui Ken_woo_din kone! Kysyin suu auki isältäni, joka oli tässä silloin, että olenko puhunut heille asiasta enkä itse muista, niin kertoivat, että siskoni oli puhunut haluavansa konetta ja pukki ja muori päättivät ostaa meille samanlaisen. Mahtavaa!

Jeppe on aivan oma itsensä meillä, ei vaikuta kaipaavan vanhempiani. Mutta onhan Jeppe ollut aina meillä loma-ajat, joten ei ole koiralta päässyt totuus unohtumaan . Nyt lapset suorastaan kilpailevat ulkoitusvuoroista ja otan kyllä ilon irti, sillä kauaa se riemu ei varmaankaan kestä.

Huomenna matkaamme uutta vuotta vastaanottamaan Tuomaksen veljen perheen luo, ja tullaan sunnuntaina hyvin ajoissa kotiin,koska maanantaiksi pitää pakata Tuomakselle laukku mukaan työviikon ajaksi Espooseen. Siitä se arki sitten lähtee taas rullaamaan, ei parhaalla mahdollisella tavalla, mutta näillä mennään. Minulla on vielä viikon verran aikaa ennen opintojeni alkua. Mitenköhän mahdan löytää paikkani akateemisesta maailmasta kotiäidin aivoillani?

Hui hai,

voikaa hyvin ja HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!!