Onpas nätti tämä tunnustus! Kiitos kiitos antajalle, eli Piutille. Myös tuo haaste tulee samasta paikasta. Molemmat saa ottaa mukaansa blogilistallani majaileva, joka ei vielä näitä tai toista ei ole saanut. Teidän blogejanne käyn lukemassa, vaikken aina kommentoi. Tärkeitä olette minulle kuitenkin, joten ole hyvä! Rohkeasti vaan!

Ai niin, kuvan mukana tuli vielä ohjeitakin:

Anna tämä tunnustus blogeille, jotka tuovat sinulle iloa ja innostusta syksyn harmauteen.

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa

2. Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen

3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa), joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä

Ja sitten vielä tämä kova pala, ei kakun pala tosiaankaan. Koko päivän olen miettinyt näitä seitsemää kohtaa, jotka meemissä siis pitää paljastaa teille. Tässä kokonaisuudessaan koko juttu:

Anna tämä tunnustus blogeille, jotka tuovat sinulle iloa ja innostusta syksyn harmauteen.

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa

2. Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen

3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa), joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Ja sitten vielä tämä meemi, jota olen koko päivän miettinyt. Katsotaan, että tuleeko tästä mitään, mutta ensin meemi:

1. ja 2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi

3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen

4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä

5. Anna tunnustus seitsemälle

6. Linkitä nämä blogissasi

Ookkei, eli siis seitsemän. Mitä ette vielä tiedä... hmm... ei ihan helppo. Aika paljon olen itsestäni paljastanut tämän vuoden aikana, jolloin blogiani olen kirjoittanut, vai mitä?

1. Haa, tätä ette tiedä. Tai osa läheisistä tietää tietysti tämänkin. Olen stadilainen. Olen syntynyt Helsingissä, mutta muutaman kuukauden ikäisenä jo porilaistunut ja myöhemmin ulvilalaistunut, välissä turkulaistunut ja taas ulvilalaistunut sekä sittemmin siperialaistunut.

2. Meillä on ollut vauhdikas reilu 11 yhteistä vuotta Tuomaksen kanssa. Asuntoja on ollut 5 (osa vuokrattuina, osa omia), autoja (yhteensä) kahdeksas menossa, purjevene oli ja myytiin, työpaikkoja (yhteensä) seitsemäs menossa, avoliittoon vuorokaudessa, kihloihin 4kk päästä ja naimisissa oltiin 1½ vuoden kuluttua tapaamisesta.

3. En osaa kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä, mutta olen pirskatin nopea kirjoittamaan neljällä, viidellä sormella katsomatta näppäimistöön kertaakaan.

4. Mietin tosissani nyt, mitä isona aion. Jäänkö sosiaaliohjaajaksi, ja koitan löytää töitä kurssittamalla itseäni piiiitkän kotiäitiyden jälkeen vai alanko lukemaan yliopiston pääsykokeisiin.

5. Jeppe on hyvin, hyvin tärkeä meille (se ei ole uusi asia), ja suomettumisen jälkeen meille tulee toinen koira. Jos Jeppe haluaa asua meillä, Jepelle tulee kaveri, jos taas ei, meille tulee uusi pentu ja pari vuotta sen jälkeen toinen kaveriksi. Jeppe on kuitenkin aina osa elämäämme, asui sitten vanhemmillani tai meillä. Sydäntenhurmaaja-nakkimme!

6. Meille ei tulee enää lisää lapsia. Läheisille tuskin tulee yllätyksenä tai muillekaan, mutta ajattelin sen nyt oikein kirjoittaa tähän ylös. Kolme on oikein sopiva ja täysi työ tässäkin on. Rakastan vauvoja ja lapsia, mutta pelkään raskautta niin paljon, etten enää uskalla. Se taitaa olla se ainoa syy, miksei meille enää tule lapsia. Plus se, että sitten pitäisi vaihtaa auto ja ostaa kaikki vauvakamat, koska ei niitä meillä enää ole yhtään jäljellä. Tuomas on meistä ollut vauvakuumeisempi ennen tänne muuttoa, nyt lienee mokomat ajatukset häneltäkin jo karisseet!

7. Hahaa, tätä ei tiedäkään kukaan! Värjäsin hiukseni punaruskeiksi viikolla! Ihan itse sen tein, vielä en ole uskaltautunut kampaamoon vaikka tiedän hyviä löytyvän ihan lähistöltä. Olipa suuri paljastus ....

Siinä! Hurjaakin hurjemmat paljastukseni, ihan hiki tuli. No ei vaan. Eipä minulla taida mitään isoja salaisuuksia olevan. Voikaa hyvin, niin mekin Jeren ja Ainon ollessa vuorostaan kuumeisia.... onneksi ei mitään sen kummempaa, kurkkukipua ja pientä lämpöä. Kello on 22 ja ulkona on -14. Tekee ihan mieli lähteä ulos kävelemään, mutten sitä nyt kuitenkaan tee. Koto-Suomessa sen voisin vallan hyvin tehdä!