Mutta siis viikonloppuun. Perjantaina oli se koulun joulujuhlaesitys, aivan mahtava olikin! Torstain harjoitukset olivat menneet kuulemma aivan penkin alle, mutta perjantaina kaikki varmasti ylittivät itsensä. Joka äiti ja isä oli varmasti ylpeä jälkikasvustaan! Sen jälkeen koululla oli lapsille tarjolla naposteltavaa ja elokuvan katselua ja meille aikuisille myös ruokaa ja juomaa.

Enkeli, puu ja pizzapoika

Tuomas vei lapset kotiin ja nukkumaan minun lähtiessä viettämään naisten iltaa. Toinen syntymäpäiväsankareista ei flunssan vuoksi päässyt paikalle, mutta me muistimme kyllä nostaa maljat hänellekin. Oli taas mahtava ilta mahtavassa seurassa! Ei tämä expat-elo tänä syksynä ole tuntunut ollenkaan hassummalta, kuten olette varmasti voineet aistia. Hyvä porukka on nyt koossa.

Lauantaina olikin kiireinen päivä. Aamulla mentiin ostamaan minulle ja lapsille junaliput perjantain junaan, sitten mentiin ostamaan juhlakengät lapsille sunnuntaille, ja Jere ja Tuomas jatkoivat vielä Jerelle paidan ostoon.  Ehtoolla tulivat lastenvahdit tuomaan pienet joululahjat meille ja istuivat teellä parisen tuntia. Oli kiva ihan jutustella heidän kanssaan, ja ensi vuoden puolella taas pyydämme heitä tarvittaessa. Ja poislähtiessämme suosittelen heitä kyllä eteenpäin. En tosin tiedä, että missä vaiheessa heidän yliopisto-opiskelunsa ovat, ja siis kauanko he näitä lapsenvahtitöitä tekevät vielä.

Sunnuntaina oli vuorossa SSA:n järjestämä joulujuhla, jonne tälläydyttiin viimeisen päälle: tytöillä juhlamekot, juhlakengät, hiukset laitettuina ja Jerekin suostui laittamaan uuden neuleensa ja siistimmät housut vaikkakin on niin isänsä kopio ”miksi vaivautua”-asenteella. Juhla järjestettiin tyttöjen tanssikoululla, jossa tanssikoulun puolesta oli monta esitystä, mainiota englantia puhuva joulupukki ja lisäksi pieni tanssiopetustuokio meille aikuisillekin. Kyllä noista vanhoista tanssilavoilla käymisistä on hyötyä, kun tanssiopettaja (mies siis) halusi viedä minut valssin pyörteisiin. Tuomaskin innostui, ja katsotaan, josko kevätpuolella meillä olisi aikaa käydä kerran viikossa tanssimassa. Mutta epäilenpä vahvasti.

Sunnuntain kemujen jälkeen mentiin vielä ystäväperheen kanssa syömään ja sitten minun pitikin rientää perjantailta peruttuun manikyyriin, perjantaina heillä vuorostaan ei ollut sähköä. Otin ihan perusranskalaisen manikyyrin, mutta yhteen kynteen tehtiin tuollainen maalaus ja laitettiin jonkunsortin  ”kristalli”, lisähintaa tuolle tuli 130 ruplaa, muutama euro. Koko huolto-operaatio maksoi yhteensä 1700 ruplaa.

Tänään maanantaina minulla oli venäjäntunti ja olen muun ajan koittanut pestä pyykkiä mahdollisimman paljon. Huomenna pitäisi nimittäin pakata jo osa! Aika rientää kovaa vauhtia. Tytöillä oli tänään myös viimeinen tanssitunti ja seuraava sitten ensi vuonna.

Lapset saivat tänään muuten joulutodistukset, ja ei tarvitse hävetä kyllä todistuksia! Aivan mahtavat tulivatkin, ja erityisesti Ellan huipputodistusta jäin oikein miettimään. Huomenna olisi mahdollisuus mennä keskustelemaan koululle mieltä askarruttavista todistusten kohdista, mutta minua ei askarruta mikään, vaan ihmetyttää. Mutten siis mene koululle.

Sen sijaan huomenna eräs expat haluaa tulla käymään joulutervehdyksellä ennen kuin lähden lomalle, ja minulla on sellainen olo, että hän kertoo ettei palaa joululoman jälkeen tänne. Saas nähdä osuinko oikeaan. Rouva C siis tulee käymään aamupäivällä kahvilla ja sitten Svetlana tulee pitämään Tuomaksen lounastauolla Tuomakselle venäjäntunnin. Toivottavasti Tuomas ehtii tulemaan, sillä minä en kyllä millään ehdi tunnille, jos hän joutuu perumaan. Tein itselleni listaa siitä, mitä kaikkea pitää vielä tehdä ja minäkin päivänä, ja tietysti siihen tuli muutos heti, kun Tuomas ilmoitti, että matkaakin Chelyabinskiin jo keskiviikkona eikä vasta torstaina.

Kello on nyt vähän yli yhdeksän illalla ja sähköt tulivat juuri äsken. Jihaa!

Voikaa hyvin!!