Ja huomenna lauma kouluun! Jippii jippii jippii!!

Aamulla menimme tuohon tien toisella puolella olevalle klinikalle, jossa sairauden aikana kerran meillä käynyt lääkäri (Olga numero 2) tarkisti lapset ja totesi heidän olevan aivan kunnossa. No sen tiesimme itsekin, mutta todistus piti hankkia. 1500 ruplaa yhteensä, eli noin 35 euroa. Aika paljon halvempaa kuin Suomessa!

Taivaalta tuli alas räntää, Tuomas lähti lääkärireissun jälkeen töihin, ja minä aloin miettimään, miten päiväni kuluttaisin. Olin saanut komentin toiseen blogiini Siperian matkaajalta, ja hänen blogiaan olen tänään sitten haltioituneena kahlannut. Se on tuossa listallanikin, Siperian kautta eteenpäin. Pääsin vasta syyskuun alun päivityksiin. Uskomattoman matkan Seija on tehnyt kaimani kanssa.

Jere ja Aino ottivat tänään ensimmäistä kertaa Suomesta rahdatut matikan kirjat esille. Nähdään vähän, onko Jere millä tasolla Suomeen nähden. Aino teki sieltä sun täältä kirjasta monen monta sivua tehtäviä ilman apua, olivat Ainolle tosi helppoja. Jerelle aiheutti päävaivaa muutamat tehtävät, mutta enemmänkin minua jännittää tuleva koeviikko täällä. Saas nähdä, miten pojan käy! Toivottavasti ei pety, koska on tottunut olemaan luokkansa parhaimpia, ja nyt pakosti kieli aiheuttaa vielä hankaluuksia joiltain osin, mutta hienosti nassikalla on myös matemaattiset termit hallinnassa.

Huomenna on luvassa taas venäjän tunnit, en minä ole taaskaan mitään ehtinyt lukemaan. Vaadin täydellisen hiljaisuuden, ja nyt sitä ei taaskaan ole ollut. No, eiköhän jotain kuitenkin kaaliin mene. Tämän jälkeen on pari oppituntia vielä tämän vuoden puolella, sillä ENSI VIIKON TORSTAINA ME OLEMME JEKATERINBURGISSA JA PERJANTAIAAMULLA HYVIN VARHAIN LÄHTEE KONE HELSINKIIN. Anteeksi, että "huusin" - olen vaan aika täpinöissä! Ihanaa nähdä sisko perheineen, omat vanhemmat, koiramme, koti, ystävät, Prisma, lähi-Spar, ihanaa nähdä Suomi!!!

Mietin tänään, että mitä minun pitää muistaa ostaa Suomesta tänne. Ei paljon mitään, mutta dödö (käytän apteekista ostettavaa) pitää ostaa, lisäksi kastikesuuruksia (tänään heitin roskiin isosta lohifileestä tehdyn kastikkeen, kun suurus olikin maustettua ja se maistui pahalle, yöks - mutta kantapään kautta oppii. Suuruspaketti lensi roskiin kyllä myöskin.) sekä Elovenan omena-kaneli -puuroja niin paljon, kuin matkalaukkuihin mahtuu. Lapset eivät ole niitä kaivanneet, mutta sitä suuremmalla syyllä maistuu sitäkin paremmalta taas kun niitä on. Muutamat juhlamokat pitää myös ostaa, tosin hyvin säästeliäästi olemme niitä käyttäneet ja siirtyneet teehen tosi useasti. Naamajuttuja pitää myös ostaa, hurahdin Mary Kay -tuotteisiin tuossa taannoin ja niitä pitää nyt ostaa lisää.

Vaatteita ostan itselleni kasapäin. Eihän minulla ole kuin yhdet housut toppahousujen lisäksi. Sitten yksivärisiä trikoopaitoja kasoittain. Alushousuja ja sukkia. Flamencoa varten niitä Prismasta 5kpl halpoja paketteja sukkahousuja.

Kotoa pitää muistaa ottaa puikot ja koukut mukaan sekä langat. Jospa siellä olisi lankoja, jotka eivät ole superwash-käsiteltyjä ja huovuttuisivat . Musaa ja elokuvia. Kirjoja. Musat pitää ladata jollekin kätevälle systeemille, se on Tuomaksen hommaa. Leffoja ja kirjoja tuo joulupukki aika paljon. Toisaalta kirjallisuutta minä en niin paljon tarvitse, kahdet opinnot pitävät kyllä pääni hereillä. Mietin kyllä, että kannattaako venäjän opintoja jatkaa, mutta kyllä jatkan. Vaikkei minusta pro:ta koskaan tule, vähäinen taito on kuitenkin jotakin, minkä päälle on helpompi Suomessa jatkaa opintoja. Olen nimittäin nyt jo varma, että vaikka joskus muutamme täältä pois, Venäjä jää mieliimme ja tulee olemaan matkakohteemme elämämme loppuun asti muiden matkakohteiden lisäksi. Tosin, minulle riittää Turun ja Ahvenanmaan saaristot, Lappi, ja ehkä vähän Legolandia ja kaupunkikohteita siinä sivussa.

Santorini oli tietysti aivan ihana paikka, mutta koska tiedän, ettei minulla ole rahoja matkustella sinne ja tänne, pitää asiat laittaa tärkeysjärjestykseen. Asuntovaunun kanssa voimme reissata Suomen läpikotaisin. Jopa sen itä-Suomen, jonka olen nähnyt vain linja-auton ikkunasta Lappeenrannassa, Siilinjärvellä ja Kuopiossa pesismatkoilla käydessäni. Tuomaksella on sukua Nurmeksessa, heidät olisi kiva tavata. Punkaharjulla on kaikenlaista kivaa. Voi, koko Suomi on täynnä uskomattomia paikkoja! Lisäksi haaveena on vuokrata joku kesä moottorivene Saimaalta.

Vaikka minulla on takana vasta lyhyt expat-aika, niin Suomea kohtaan aina tuntema syvä tunne on vain syventynyt. Enhän ollenkaan ymmärrä termiä expat (sehän ei tarkoita samaa kuin emigrantti, uussuomalainen tms, mutta eikö tälle tilapäiselle maasta poisasumiselle joku viisaudessaan olisi keksinyt kivempaa termia) ... siitä joskus jo aiemmin vuosi sitten purnasin. Minähän olen patriootti, vaikken henkeen ja vereen, mutta Suomi on minulle niin tärkeä. Hyvin, hyvin tärkeä. En voisi pysyvästi muuttaa pois Suomesta. En ainakaan nyt, tuskin koskaan. Tosin, ihmismieli on muuttuvainen - enhän tännekään ikinäkoskaanoletkohullusiperiaankomitähöpiseteitulekuulonkaan ollut muuttamassa... ja nyt kuitenkin viihdyn. Vaikka edelleenkin  ON AIVAN MIELETTÖMÄN IHANAA TULLA SUOMEEN NELJÄKSI VIIKOKSI. Ai niin, taisin sen jo sanoa.

Huomenna luvassa siis venäjän tuntia, sitten koululle kirjastokirjojen järkkäämistä, myöhemmin iltapäivällä ensin koulun koristelua jouluun, sitten viime viikolta siirretty vanhempien tapaaminen henk koht opettajan kanssa (meille tarkoittaa siis kolmen opettajan luona ramppaamista, mutta se on ihan ok), keskiviikkona joulujuhlan suunnittelua muiden class mumien kanssa vaikkemme ole paikalla (olen tietysti luvannut auttaa kaikessa, mitä voin, ehkä ainakin voin ideoita antaa), sitten ehkäpä kauppareissu piiiitkästä aikaa (tai sitten siirrän sen perjantaille kun pitäisi venäjää opiskella torstaiksi). Torstaina on flamenco ja venäjän tunnit. Itsenäisyyspäiväksi sunnuntaille pitäisi myös kehittää jotain namia syötävää. Siksi tarvitsisin kauppareissun, koska piparimaustetta en ole löytänyt enkä siirappia (ihan varmasti löytyy kyllä) enkä glögiäkään. Kai glögiä löytyy täältä, ilman prosentteja, löytyyhän?? Kauppahallista kunnon sisäfile ja se pikaisesti käymään pannulla ja valkosipuli(kerma)perunat oheen. Nam nam nam! Taisin viime itsenäisyyspäivänä kokata lapsille ja minulle saman satsin. Ai niin, se glögitorttu/-kakku!! Glögitiivistettä, pakko löytää!

Ohos, olinpa taas ihan fiiliksissä kaiken maailman asioissa. Valokuvia ei ole liitettäväksi, koska en aio vielä julkistaa lasten tekemiä joulukortteja saatikka minun ihan itseni tekemää valokuvafiksausta virtuualiseksi joulukortiksi. Ja tuskin ketään kiinnostaa tuo shamppispullo vieressäni...

Voikaa hyvin, niin mekin! Ja se on kuulkaa huomenna joulukuu!

Tavarat tulivat tänään! Katsokaa, miten hyvässä kunnossa laatikot ovat, ihan kuin silkkihansikkain olisi siirretty paikasta toiseen vaikka ainakin kahdessa eri autossa ovat olleet ja ainakin kertaalleen lentokoneessa. Mallikasta toimintaa todellakin Beweshipiltä! Lisäksi todella hyvin pitivät meidät ihan kaikesta ajan tasalla, joten suosittelen kyllä.

Ja minun kahvini!!! (Ja suklaani!!) Heti keitettiin kahvit, Tuomas oli lasten enkun tuntien aikana kävellyt hieman kauempana olevaan kauppaan, josta tiedettiin suodatinpusseja löytyvän. Osti heti kaikki sieltä, eli kaksi pakettia. Venäläiset ovat kuulemma niin kiireistä väkeä, että juovat vain instant-kahvia...

Kenkätelineitä ei kyllä tästä kaupungista löydy! Miten ihmeessä kenkiä rakastavat venäläiset säilyttävät ziljoonat kenkänsä, hyllyilläkö, missä meillä on pipot, lapaset, villasukat, lippikset jne? Kö? Ja kun Tuomas iskee kanoottinsa hyllylle, sinne ei sitten enää muita mahdu. Jere muuten jatkanee samaa rataa, nyt pojalla on jo 36 jalka.

Nämä odottavat, josko kenkätelineitä sittenkin löytyisi täältä, ja mieluusti pinottavia malleja.

Jere oli ehkä onnellisin lapsista, kun lelut tulivat. Tässä loput hottarit (Hot Wheels-autot), mitä isä ei vielä lokakuussa tuonut ja sitten vielä

legoja tuli. Promille legoista on täällä, loput (onneksi) kotona Suomessa.

Tässä on osa Ellan vaatteista. Niitä on kyllä paljon... mutta juuri ennen muuttoa neito sai kasan Ainolta pieneksi jääneitä. Tosin olen kyllä varautunut melkoisen hyvin kasvuun ja eri vuodenaikoihin.

Jeren ja Ainon koulukirjatkin tulivat. Aino on tänään ahkerasti lukenut jo niitä, sadepäivinä sitten otamme oikein asiaksi katsella niitä yhdessä.

Ankkareita, pelejä, lasten kirjoja....

.... harrastekirjoja....

... ja lukemistakin.

Kyllähän sitä siinä oli hetkeksi aikaa. Kaikki muut olen purkanut, paitsi osa kengistä, lasten uudet talvivermeet ja uudet vaatteet. Haluan ensin niitä vähän merkitä tussilla, ja ne kengäthän odottaa niitä telineitä vielä.

****

Tuomas lentää aamulla kuudelta Jekaterinburghista Helsinkiin, on siellä sitten huomisen työssä, käy kaupoilla (listaa oli jonkin verran täältä löytymättömiä juttuja) ja lentää torstai-perjantai -yön tänne päin takaisin niin, että on perjantaina puolilta päivin Tjumenissa. Lapset kysyivät, että voisimmeko joskus mennä isän kanssa koko perhe käymään Suomessa. Toki toki, jos lennon hinta per nenä olisi vähän halvempi kuin 600-700 euroa edestakaisin. Eikä muutamaksi päiväksi ole mitään mieltä edes mennä, jouluna olemme sitten sen kuukauden verran, jos koulu antaa myöden. Ainakin 3 viikkoa olemme, se on varma.

Lokakuun viimeinen viikko täällä on lomaviikko, muttemme kyllä lennä silloin Suomeen. Meistä on parempi, että antaa lasten nyt reilusti tottua täällä oloon, ja sitten vasta jouluksi lennämme. Tosin lasten mielestä täällä on kivaa, ruoka on edelleen parempaa kuin kotona (vaikka äiti sen pääosin kokkaa edelleenkin) ja enkun kieli on helppoa (). Toivottavasti näin menee jatkokin!

Nyt toivottelen täältä hyvät yöt, huomenna on vanhempaintapaaminen kouluasioista tuossa viereisessä korttelissa, joten pitänee olla skarppina oman enkkuni kanssa.

So long!

Täältä sitä nyt sitten kirjoitellaan!

Automatka Jekaterinburgista Tjumeniin (350km) oli mielenkiintoinen, joskaan emme jaksaneet olla hereillä kuin pieniä pätkiä kerrallaan. Yleensä silloin, kun kuskimme veti jarrut pohjaan 140 km/h-vauhdista joko siitä syystä, että joku tuli eteen ja piti ohittaa tai ei halunnut hidastaa ennen kuin joku oli edessä ja piti ohittaa tai kun suora, tasainen asfaltti muuttui kuoppaiseksi kinttupoluksi muutamiksi kilometreiksi. Talvella lennän kyllä täältä Pietarin kautta Helsinkiin lasten kanssa vaikka Tupolevillä! Ne hetket, kun jaksoin olla hereillä, jäivät mieleeni. Vihreätä ja vehreätä, paljon peltoja, vähän  ylä- ja alamäkiä, pieniä kyliä siellä täällä, järviä... aika söpöä!

Jostain syystä tuo edellinen kappale on kursivoitu, enkä saa sitä mitenkään pois... No, olkoot!

Kauppareissut ovat kyllä mielenkiintoisia näin alkuun! Eilen syötiin possua tomaattipapukastikkeella ja makaroonilla, ei ihan kamalaa ollut kuitenkaan vaikka eräitä mausteita olisi kaivannut sekin soosi.... Tänään lapset saivat blinejä kinkulla ja juustolla lounaaksi, minä söin sienisalaattia ja Tuomas jämät blineistä . Päivälliseksi haettiin lähikaupan pakastealtaalta pelmenejä, "myytiin" ne lapsille lihapullina, jotka on makaronin sisällä, ja hyvin meni alas! Ensi kerralla pitänee laittaa liemeen mukaan sipulia, valkosipulia (aina ja joka paikkaan!) ja muita mausteita, vai mitä vielä? Venäjän kävijät, nyt on oiva tilaisuus kertoa!

Ja kertokaa nyt tyhmälle, että miksi naisten vessoissa ne rinkulat on aina ylhäällä?????? Siis juuri ne rinkulat, mistä me aina miehillemme kitistään????? Onko siihen ehkä helpompi laittaa se paperi tai kykistellä yläpuolella vai mikä idea?

Tämä venäläinen shamppanja on A) hyvin halpaa ja B) hyvin hyvää ja C) en muista muuta.

Terveisiä Siperiasta, huomenna on kouluun tutustumista ainakin luvassa. Täällä on kaikki hyvin !!

Ja meillä kello on ihan jotain muuta kuin tuo kirjoituksen ajankohta, 3 tuntia edellä, eli kello on meillä 23.40

Se on sitten niin, että vuorokauden päästä olemme lentokentällä.... Aikas lailla haikea mieli on, ja itkua tulee tuutista milloin missäkin välissä. Hassua, mutta niin se vaan on. Siitäkin huolimatta, että tänään varasin meille lippuja junaan jouluksi Lappiin. Nelisen kuukautta me nyt tällä ekaa erää ollaan, ja sitten kuukausi taas Suomessa ja kotosalla.

Ihanasti naapurusto on luvannut pitää silmällä taloa (vartiointiliikkeen ja omien vanhempieni lisäksi), ja yksi naapuri lupasi hoitaa lumet, jos vanhempani eivät ehdi. Ja tiedän, että heti seiskalta aamulla on piha ajettu lumesta, jos yöllä sitä on satanut. Juuri kyseinen naapuri sanoi, että harmi, kun muutetaan, niin kovin tykkää meistä. Hän on kovin toimelias vanhapoika, ja on useasti sanonut, miten arvostaa Tuomasta, joka näin komian talon meille rakensi.

Pieniä muistoja olen useammankin saanut mukaan otettavaksi ystäviltä, ihanaa! Ja onneksi mikään ei ole lopullista, ei edes muuttomme Venäjälle! En vaan usko, että pystyisin oikeasti pysyvästi muuttamaan ulkomaille, olen niin suomalainen täydellisesti. Ihanaa on ajatella, että tiedän syksyn menevän hujauksessa, ja näen pian taas kaikki rakkaat ja tärkeät ihmiset. Heilläkin on ikävä meitä.

Tänään lähtivät tavarat. Neljä kuutiota oli lupa olla tavaraa. Kaksi nuorta ja komeaa miestä tuli ja lappoi tavarat laatikoihin. Siinä meni aikaa puoli tuntia! No, meillähän lähinnä meni vaatetta, mutta myös lasten leluja ja ja aika paljon kirjoja. Kuutioita oli arvion mukaan 2½-3, joten mukaan olisi vielä mahtunut vaikka mitä! Kävin kyllä pikaisesti hakemassa 10 pakettia juhlamokkaa ja useamman fazerin sinisen laatikoihin pakattaviksi . Tavarat on odotettavissa viikon kuluttua, mutta saapi nähdä. Matkalaukkuihin pakkaamme noin viikon verran vaatetta, pesukone pesee sitten!

Kuusiaita on siistitty loppuun, samoin osan kesäkukista laitoin kompostiin (nyyh!) ja naapuriin annoin amppelimansikan ja kesäkurpitsan. Huomenna pitää viedä grilli autotalliin ja kesäkeittiön kalusteet.

Aamulla pesen pesuhuoneen, Tuomas lupasi imuroida koko talon. Tänään hän huolsi ilmastointikoneen ja imuroi ilmalämpöpumpun suodattimet. Laskut vietiin tänään pankkiin, laittavat ne suoravelotuksella menemään. Muutamia pieniä laskuja tulee, mutta ne vanhempani lupasivat hoitaa ja karhuta sitten meiltä ne. Aamulla laitan pakastimen sulatukseen, ja vien varaston pakkaseen pakasteet. Jerellä on oikomishammaslääkäri aamusella, ja sitten minulla, Tuomaksella ja Jerellä on tukanleikkuut. Äiti lupasi laittaa päivällisen ja siinä kohtia minä jään yksin taloon siivoamaan loput. Kaikki pitää tietysti olla siivottuna, niin on kiva tulla kotiin sitten jouluna.

Seitsemältä meitä tullaan sitten matkalaukkujen kanssa hakemaan, ja matka kohti suurta seikkailua alkaa! Lento lähtee puoliltaöin, kestää kolmisen tuntia ja Jekaterinburgissa olemme kuuden aikaan aamulla paikallista aikaa, siitä sitten vielä viisi tuntia autossa halki Siperian, kunnes olemme Venäjä-kodissamme Tjumenissa. Huh huh, aika touhua!

Jeppeä tulee kyllä kova ikävä, se on selvä. Meidän pieni, iloinen, ystävällinen mäykkymme! Ihana on kuitenkin tietää, että äiti ja isä pitävät Jepestä kyllä upeasti huolta, ja heidän reissujensa aikana sitten kasvattaja. Hänelle pitääkin vielä huomenna muistaa soittaa.

Tänään kysyin äidiltä, että haluaisiko hän jatkaa nyt sitten Jepen kanssa tokossa, ja sanoi, että isäni on kiinnostunut siitä. Sovittiin, että menevät sitten sinne yhdessä, mikäli vanha kurssivetäjä jatkaa, sillä hän muistaa ne komennot, mitä olen Jepen kanssa käyttänyt. Tuntuu, että Jeppe aavistaa muutoksen olevan tulossa. On niin valtavasti minun perääni, vaikka toki on aina ollut, koska on minun koirani, mutta nyt oikein erityisesti. Voi toista!!

Nyt pitää taas koota itsensä, menee pelkäksi vollottamiseksi muuten tämä ilta. Seuraava päivitys blogiini tullee sitten Tjumenista, siihen asti: voikaa hyvin!

Ja onpas taas hyväolo omasta ulkomuodosta, mutta onneksi se ei tässä jutussa ole pääasia: klik

Täällä me laitamme asioita järjestykseen hiljakseen, joten enpä ole tännekään kirjoitellut, kun en jaksa listata aina noita hoidettuja asioita.

Nyt olemme tervehtimiskierrosta vähän pitäneet, ja tänään olimme ystäväperheen luona, huomenna tulee kylään toinen. Muutamia muita ystäviä olen ikäänkuin vaivihkaa käynyt tapaamassa, kaipa kaikki nyt ymmärtää, miksi pölähdän paikalle  vaikken sanokaan. En halua käyttää sanaa jäähyväismoikkaus, kun ei nämä sellaisia ole. Ja aiemmin suunnittelemani kaverikahvitus-idean hautasin, kun tiedän kollottavani ihan täysillä ihan turhaan, sellainen vaan olen.

Huomenna on pakkauspäivä, maanantaina tulee Beweshipin porukka pakkaamaan loput.

Minulla on sellainen pelonsekainen-mielenkiintoisen tulevaisuuden odotus-innostunut-vähän hermostunut -olotila, kaikkia sopivassa suhteessa.

Hyvää lauantai-iltaa sinulle!!!!