Eilinen meni ihan täysin vauvaa ajatellessa ja siskon kanssa puhelimessa jutellen. Onneksi sain jo yhden valokuvan sähköllä, hirmuinen ikävä tuli vauvaa, pientä L-tyttöä. Isosisko-I oli päässyt vauvaa katsomaan ja oli silitellyt ja suukotellut pikkuista, ihanan hellyyttävää. Perjantaista kahden viikon päästä pääsen minäkin pientä vauvaa sylittelemään ja isosisko-I:tä myös. Ihanaa! Ja on mieletöntä nähdä perhettä, sukulaisia ja ystäviä, pian nähdään!

Ella oli maanantaina kurkkukivun vuoksi pois koulusta ja eilen oli Ainon vuoro olla pois. Olin ihan varma, että tänään on sitten Jeren vuoro, mutta on terve. Tytötkin ovat ihan kunnossa ja ovat siis koulussa.

Eilen minulla oli venäjää pienen tauon jälkeen, ja akkusatiivi on nyt aiheena. Kunhan teen ensin tämän postauksen valmiiksi, luen sitten läksyjäni. Oppikirjani on Svetlanan mukaan paras, mitä hän on koskaan nähnyt. Ainoa huonopuoli kirjassa on, että siinä liian vähän selitetään asioita, mutta että hän on hyvin vaikuttunut siitä, miten pitkälle olen jo päässyt näin lyhyessä ajassa. Hyvä, että hänestä tuntuu siltä, itsestäkin tuntuu sitten paljon paremmalta.

Eilinen ehtoo meni jotenkin kovin nopeasti. Ei ehditty edes ulos, kun läksyjä oli aika paljon kaikilla, ja koska Tuomas oli käymässä Chelyabinskissa ja tuli myöhään kotiin, minun piti kaikki lukuläksyt luetuttaa ja tarkistaa muut läksyt. Ella muuten osaa lukea sekä myös kirjoittaa englanniksi. En ole nyt sekoittanut hänelle suomea tähän, mutta ehkäpä syksyllä pitää sitten alkaa luetuttamaan suomeksi kirjoja Ellakin vai mitä mieltä olette? Ja jos Ella kirjoittaa suomea, hän hakee kirjaimet ja sanat englannin kautta kiertäen, aika mainiosti.

Tänään sain aamulla aurinkoenergiaa niin paljon, että painelin taas suoraan koululta salille ja siirsin lihojani siellä kaksi tuntia. Tein sen verran tiukat lihaskuntosarjat, että huomenna on paikat kipeänä, mutta onneksi aamulla on flamenco. Siitä ne paranee, mistä ovat kipeäksi tulleet.

Nyt aurinko meni ohuen pilviverhon taakse, eikä enää ole sellaista pakottavaa tarvetta lähteä tuonne ulos kävelemään kameran kanssa. Odotan parempaa päivää ja todellakin luen nyt venäjää. Asiat vaikeutuu ja vaikeutuu, ja haluan pohjatiedot osata hyvin.

Tämä keväinen Tyumen on tosi kaunis, oikein odotan miten nopeasti kesä sitten tulee. Aurinko kun paistaa, se paistaa hyvin lämpimästi sulattaen jäät ja lumet pikavauhtia. Siitä johtuen tulee myös vaaratilanteita. Nimittäin yöllä on vielä 5-10 astetta pakkasta, jolloin katolta putoava vesi jäätyy pelottaviksi jääpuikoiksi, jotka auringon lämmittäessä putoilevat katon reunoilta alas. Meidänkin talossa on 7 kerrosta, joten aika älyttömän korkealta ne putoavat. Eilen lähtiessäni lapsia hakemaan koulusta klo 15, kamalat jääpuikot roikkuivat katolla, mutta palatessani lasten kanssa 15.40, ne olivat palasina maassa. Mutta yön aikana on samaan kohtaan muodostunut uudet puikot. Hui.

Viikko on jo pitkällä ja loppuviikon suunnitelmia on tehty. Huomenna tulee synttärivieraita, jotka eivät sunnuntaina kemuihin päässeet. Perjantai-illaksi minut on kutsuttu synttäreille (ihanaa!!!) ja Tuomas kysyi menemmekö kaksin lauantaina ulos, mutta jos menemme mäkeen lauantaina päiväksi, niin olemme kaikki taas ihan raatoja loppuillan. Joten menemme ulos ehkäpä sitten viikon päästä perjantaina.

Katselin eilen kalenteria, ja huomasin, että lapsilla on koulusta toukokuun lopussa yli viikko lomaa. Josko Tuomas pitäisi silloin talvilomansa, ja käytäisiin jossain tällaisissa maisemissa, mutta katsotaan jääkö haaveeksi.

Kuvat ovat Baikalilta. Kaunista! Kuukkelin kuvahaulla löytyi vaikka kuinka paljon kuvia, sekä linkkejä suomalaisten kirjoituksiin Baikalin reissuilta. Pitänee upottautua niihin tässä joku hetki, edes virtuaalisesti.

Voikaa hyvin!

Tuomaksen kanssa juuri tässä puhuimme, että mäkeen ei taida päästä enää montaakaan kertaa. Lisäksi pihan liukumäkikin oli jo vähän sulanut kohdasta, johon aurinko pääsee porottamaan. Pihan luistelukenttä sen sijaan on vielä erinomaisessa kunnossa, Ella siellä eilen viimeksi luisteli.

Nappasin (jälleen kerran) kuvan ikkunastamme ulos. Luntahan täällä ei ole satanut tammikuun alun jälkeen juuri ollenkaan, pieniä kuuroja on ollut, mutta ei mainittavaa. Ja nekin hyvin tehokkaasti aina siivotaan pois, joten ulkona näyttää tältä:

Tämä oli tilanne eilen.

Nyt sitten lunta on satanut koko päivän. Lisäksi säätiedotus lupaa sitä koko viikolle lisää! Tehokkaasti sitä koko ajan siivotaan pois, täällä ei kyllä ole tietoakaan esimerkiksi Helsingin lumikaaoksesta. Tässä kuva tänään aamupäivällä:

Kuvailen sisältä, sillä joudun pysymään sisällä, edelleen. Ainolla oli illalla kuumetta, joten hän ei mennyt kouluun. Ellakin yski aamulla sen verran, että päätin pitää neidon kotona myös. Venäjäntuntini peruuntui Svetlanan kovan pääsäryn vuoksi, toivottavasti hän ei saa nyt mitään ikävää flunssaa! Koitan pyhittää tämän päivän lukemalla ahkerasti venäjää, tytöillä on nimittäin niin mainiot leikit täällä sisällä, etteivät kaipaa minua kyllä ollenkaan (eivät siis riitele ja tappele). Kunhan ruokahuolto pelaa, näyttää tänään yhteisleikki majoineen sujuvan oikein hyvin.

Suomesta kuuluu ihania uutisia! Minusta tulee hetkenä minä hyvänsä, ehkäpä jo tänään, toistamiseen täti ja lapset saavat neljännen serkkunsa. Aivan ihanaa, tätskä täällä on aivan täpinöissään   . Reilu parikymmentä päivää, ja pääsemme vauvaa katsomaan! Niin, kunhan nyt ensiksi syntyy. Pikku-I, josta tulee isosisko, oli eilen kuulemma halunnut jäädä sairaalaan äidin kanssa, kun siellä oli niin kivaa!

Voikaa hyvin!

PALJON ONNEA IHANALLE TYTTÄRELLEMME, 8-VUOTIAALLE AINOLLE !!

Number 1:

Taas on sunnuntai ja viikonloppu pian ohitse. On ollut kaikenlaista menoa ja vielä jatkuu tänäänkin, Aino menee luokkakaverinsa M:n synttäreille. Tuomas menee mukaan, Aino on niin iskän tyttö kuin olla voi .

Jeps, elikkäs mitäs me nyt sitten ollaan tehty. Oltiin perjantaina siis siellä synttäreillä, Tuomaskin tuli sinne suoraan töistä ja seiskalta tultiin kotiin. Kyllä meitä pyydettiin taas sinne lauantaisiin pippaloisiin, mutta sanoin melkoisen suoraan, että eipä ole oikein tervetullut olo. Äh, en aio siitä sen enempää kirjoittaa, mutta sen sanon, että kukaan ei ole vaivautunut kysymään meidän filliksiä näistä kaikenlaisista jutuista, joten kukaan ei oikeasti tiedä, miksi tuntuu tältä. Se siitä.

Eilen aamulla lähdettiin sitten sinne mäkeen! Aivan supermahtavaihanapäivä, vaikkei aurinko paistanutkaan vaan oli kova tuuli. Katsokaapas näitä kuvia:

On tässä meinaan mimmi! Oppi muuten laskettelemaan eilen. Kuunteli nauvojani, ja teki juuri niin. Olen itse lasketellut 7-vuotiaasta, käynyt useissa erilaisissa puikkakouluissa ja opettanut aika monta laskemaan, ja nyt taas yhden. Sain aikamoisen hikitreenin vedettyä, kun olin itse kengillä ja vedin laskujen välissä Ellan sauvoista ylös. Neito laski ilman sauvoja, mutta kuvaan ne piti saada .

Ella todellakin kuunteli, ja "painava ja kevyt jalka" -idealla painon siirrot oppi oitis ja hienosti meni, osasi aurata heti, kun luistellessa jarruttaa samalla tavalla, niin siitäkin saatiin assosiaatio. Aluksi Ella piti vähän sauvasta kiinni, minä toisessa päässä, sitten jätettiin sauva pois ja minä kipitin edellä takaperin ja Ella seurasi, sitten piirsin sauvalla mäkeen s-mutkia ja Ella tykkäsi hirveästi laskea niitä pitkin. Kaikenlaista keksin, ja tyttö tykkäsi! Lopulta juoksin vaan vieressä ja huikkasin, että nyt "äidin puoleinen jalka on painava" - "nyt hissin puoleinen jalka on painava" ja niin sitä neito tunnissa oppi! Se tunti oli aivan tarpeeksi minulle ravata mäkeä ylös alas...  mutta ensi lauantaina taas! Eipä tarvinnut miettiä salille menoa enää eilen.

^Tuossa kuvassa on kaikki vielä hyvin... Jerelläkin, Ella filmaa. Saakutti, että on kovapäinen kundi! Vaikka asiasta on puhuttu kyllästymiseen asti, että lautailu ei ole helppoa, että rauhassa pitää kuunnella mitä isä sanoo, niin ei. Hermot meni kahden laskuyrityksen jälkeen, ja lauta mäkeen. "En mä ymmärtänyt, että lautailu on noin vaikeeta!!!". Ai jaaha, niin kun siitä ei olla yhtään puhuttu. Nyt iski kuitenkin pieni paniikki, kun Ella oppi laskemaan. Rattaat raksutti päässä niin että rutina kävi, kun nassikka mietti, että ei hemmetti, nuo muuthan lähtee joku kertaa Lappiin viikoksi laskettelemaan ja minä istun viikon mökillä. Sanoi sitten, että "äiti, opetatko minutkin laskemaan kahdella suksella?", ja tietty opetan. Jos ensi lauantaina mennään, se on se kerta, toista kertaa ei tule, jos temppuilee minullekin eikä kuuntele.

Aino koitti kerran mennä hissillä, mutta nykäsi niin kovin, että tippui. Kävelivät sitten ylös mäkeä, käyhän se niinkin! Katsokaas tuota kuvaa yllä. Siellä takana näkyy tuollainen mäki:

Isoilla donitsi-rinkuloilla tuolta ylhäältä päästelevät menemään mäkeä alas. Siellä on myös oma hissi niille, voi vaan istua donitsissa ja antaa hissin vetää ylös. Arvatkaa annanko omien lapsieni laskea tuolta alas?

En muuten anna laskea sieltä tubing-rinteestä. Laskettelurinne ei jatku ihan siihen asti, mutta olen nähnyt MONTA kertaa, kun laskettelua taitamattomat vetävät syöksyllä kädet levällään sinne asti ja yhden törmäyksenkin näin. Sillä donitsilla on vauhtia monta kymmentä kilometriä tunnissa. Onneksi lapset eivät harmittele, ei tarvinnut siis kieltää, kun eivät halunneet edes laskea siellä.

Tässä ON onnellinen tyttö! Omat varusteet ja kaikki, aika mimmi! Laudassa ja siteissä vaan luki hell snowboards, niin minä iskin tussilla jokaiseen o-kirjaimen, ja tyttö oli entistäkin onnellisempi. Aino keräsi muuten ansaittua huomiota tuolla mäessä. Oli eilen pienin lumilautailija, ja vielä osaa lautailla, ei vaan painele alas suoraan kovalla vauhdilla... (Kerroinko, että Lapissa joulun jälkeen, kun tulee paljon venäläisiä turisteja, sairaanhoitajia ja lääkäreitä on tuplamäärä - juuri siitä syystä, kun venäläiset painavat menemään vaan kovalla vauhdilla ilman taitoa. Ymmärrän hyvin tämän!)

Miss Bee väsähti kotimatkalla, ei kyllä nukkunut, mutta huilasi koko matkan.

Huippua oli kyllä!

Ehtoolla kuudelta tulivat lastenvahtimme ja me lähdimme Tuomaksen kanssa kaksin viettämään Valentine's Day:ta. Tässä aivan lähellä on tämä venäläisravintola, jonne menimme. Aivan superherkullista ruokaa ja valtavat annokset! Oli tosi kiva ilta ja sovitusti kympiltä olimme kotona. Kaikki oli mennyt todella hienosti, lastenvahdit olivat todella otettuja, koska lapsemme ovat kuulemma niin kohteliaita, kilttejä, huomaavaisia toisiaan kohtaan ja fiksuja. Oho! Osasivat siis olla . Tulevat kuulemma mieluusti uudelleenkin. Tuomaksen kanssa jo sitten puhuttiin, että kerran, kaksi kuussa ei olisi yhtään hullumpi idis lähteä kaksin jonnekin, ihan vaikka vaan kävelemään pitkin kaupunkia.

Hyvää ystävänpäivää, voikaa hyvin!

Minä lähden lounaan laittoon ja sitten Jeren ja Ellan kanssa luistelemaan, Tuomas ja Aino jo lähtivät synttäreille.