Eilen oli todella kiva perjantai venäjäntuntineen, kauppareissuineen ja illalla olleine synttäreineen. Oli kyllä hauskat kemut ja ruoka taas herkkua. Väkeä oli paljon, ja tutustuin uusiin ihmisiin. Minulla on kuulemma skottimurre!!! Päätin lähteä ajoissa, vaikka olisi niin helposti vierähtänyt aamutunneille asti. Kymmenen jälkeen olin jo kotona.

Aikaiseen lähtöön oli syy: aamulla lähdimme taas Kuliga Parkiin laskemaan. Päivä oli aivan täydellinen: aurinko paistoi, pakkasta muutama aste, väkeä tosi vähän ja JOKA lapsi innoissaan laski! Oli ihan sellainen keväinen-Lappi-olo, mutta vähän tuo mäen koko hämäsi  . Jere muutaman kerran kiipesi mäkeä ylös ja laski alas, ja sitten sanoi, että haluaa mennä hissillä. Ja onnistui heti, ilman mitään ongelmaa - pojan kasvot loistivat tyytyväisyyttä, ja aiheesta! Minulla oli nyt erilaiset monot ja ne sopivat oikein hyvin: ei tullut pahemmin jalkasärkyä ja laskin 20 kertaa, ja en aio miettiä salikäyntiä tänä viikonloppuna! Aino laski lähemmäs 30 kertaa, ja Ella suurin piirtein samaa tahtia minun kanssani, pari laskua vähemmän. Jere laski 15 kertaa, ja meni sitten tubingiin.

Pieni harmi on se, että tubing on siinä samassa, se kun vie lasketteluintoa. Mutta pääasia, että kaikilla oli tosi kivaa, ja huomiseksi kerätään parasta aikaa porukkaa kasaan jakamaan pikkubussi, jonka hinta on 2400 ruplaa (60e) yhteensä. Bussiin mahtuu 14 henkeä, ja tuolla summalla siis vie ja hakeekin. Ei todellakaan paha hinta!

Aika hyvällä omatunnolla Tuomas haki pizzat meille reissun jälkeen, ja melkoisen väsynyttä porukkaa näyttää täällä olevan. Kello on vasta 18. Lääkäri-Olgakin tuossa kävi, kun Ella sanoi, että korvaa kutittaa ja vähän särkeekin. Sai siihen nyt joitain korvatippoja, ja maanantaina mennään spesialistille, jos ei helpota. Annanpa tuota pro na xen iakin, koska korvalääkäri Suomessa joskus kertoi, että lääke voi alkavan korvatulehduksen parantaa.

Oh boy, what a day! Oli kyllä kivaa tänään. Mäessä oli muitakin expatteja, ja ilmeisesti sama meno on huomennakin. Huomenna on varmasti paikallisia enemmän mitä oli tänään, yllättävän vähän väkeä oli, mutta sehän ei koskaan ole haitta. Voikaa hyvin, ja kuivattakaahan kaikki lätäköt siihen mennessä, kun tulemme!

Eilinen meni ihan täysin vauvaa ajatellessa ja siskon kanssa puhelimessa jutellen. Onneksi sain jo yhden valokuvan sähköllä, hirmuinen ikävä tuli vauvaa, pientä L-tyttöä. Isosisko-I oli päässyt vauvaa katsomaan ja oli silitellyt ja suukotellut pikkuista, ihanan hellyyttävää. Perjantaista kahden viikon päästä pääsen minäkin pientä vauvaa sylittelemään ja isosisko-I:tä myös. Ihanaa! Ja on mieletöntä nähdä perhettä, sukulaisia ja ystäviä, pian nähdään!

Ella oli maanantaina kurkkukivun vuoksi pois koulusta ja eilen oli Ainon vuoro olla pois. Olin ihan varma, että tänään on sitten Jeren vuoro, mutta on terve. Tytötkin ovat ihan kunnossa ja ovat siis koulussa.

Eilen minulla oli venäjää pienen tauon jälkeen, ja akkusatiivi on nyt aiheena. Kunhan teen ensin tämän postauksen valmiiksi, luen sitten läksyjäni. Oppikirjani on Svetlanan mukaan paras, mitä hän on koskaan nähnyt. Ainoa huonopuoli kirjassa on, että siinä liian vähän selitetään asioita, mutta että hän on hyvin vaikuttunut siitä, miten pitkälle olen jo päässyt näin lyhyessä ajassa. Hyvä, että hänestä tuntuu siltä, itsestäkin tuntuu sitten paljon paremmalta.

Eilinen ehtoo meni jotenkin kovin nopeasti. Ei ehditty edes ulos, kun läksyjä oli aika paljon kaikilla, ja koska Tuomas oli käymässä Chelyabinskissa ja tuli myöhään kotiin, minun piti kaikki lukuläksyt luetuttaa ja tarkistaa muut läksyt. Ella muuten osaa lukea sekä myös kirjoittaa englanniksi. En ole nyt sekoittanut hänelle suomea tähän, mutta ehkäpä syksyllä pitää sitten alkaa luetuttamaan suomeksi kirjoja Ellakin vai mitä mieltä olette? Ja jos Ella kirjoittaa suomea, hän hakee kirjaimet ja sanat englannin kautta kiertäen, aika mainiosti.

Tänään sain aamulla aurinkoenergiaa niin paljon, että painelin taas suoraan koululta salille ja siirsin lihojani siellä kaksi tuntia. Tein sen verran tiukat lihaskuntosarjat, että huomenna on paikat kipeänä, mutta onneksi aamulla on flamenco. Siitä ne paranee, mistä ovat kipeäksi tulleet.

Nyt aurinko meni ohuen pilviverhon taakse, eikä enää ole sellaista pakottavaa tarvetta lähteä tuonne ulos kävelemään kameran kanssa. Odotan parempaa päivää ja todellakin luen nyt venäjää. Asiat vaikeutuu ja vaikeutuu, ja haluan pohjatiedot osata hyvin.

Tämä keväinen Tyumen on tosi kaunis, oikein odotan miten nopeasti kesä sitten tulee. Aurinko kun paistaa, se paistaa hyvin lämpimästi sulattaen jäät ja lumet pikavauhtia. Siitä johtuen tulee myös vaaratilanteita. Nimittäin yöllä on vielä 5-10 astetta pakkasta, jolloin katolta putoava vesi jäätyy pelottaviksi jääpuikoiksi, jotka auringon lämmittäessä putoilevat katon reunoilta alas. Meidänkin talossa on 7 kerrosta, joten aika älyttömän korkealta ne putoavat. Eilen lähtiessäni lapsia hakemaan koulusta klo 15, kamalat jääpuikot roikkuivat katolla, mutta palatessani lasten kanssa 15.40, ne olivat palasina maassa. Mutta yön aikana on samaan kohtaan muodostunut uudet puikot. Hui.

Viikko on jo pitkällä ja loppuviikon suunnitelmia on tehty. Huomenna tulee synttärivieraita, jotka eivät sunnuntaina kemuihin päässeet. Perjantai-illaksi minut on kutsuttu synttäreille (ihanaa!!!) ja Tuomas kysyi menemmekö kaksin lauantaina ulos, mutta jos menemme mäkeen lauantaina päiväksi, niin olemme kaikki taas ihan raatoja loppuillan. Joten menemme ulos ehkäpä sitten viikon päästä perjantaina.

Katselin eilen kalenteria, ja huomasin, että lapsilla on koulusta toukokuun lopussa yli viikko lomaa. Josko Tuomas pitäisi silloin talvilomansa, ja käytäisiin jossain tällaisissa maisemissa, mutta katsotaan jääkö haaveeksi.

Kuvat ovat Baikalilta. Kaunista! Kuukkelin kuvahaulla löytyi vaikka kuinka paljon kuvia, sekä linkkejä suomalaisten kirjoituksiin Baikalin reissuilta. Pitänee upottautua niihin tässä joku hetki, edes virtuaalisesti.

Voikaa hyvin!

PALJON ONNEA KUMMIPOJALLEMME A.V:LLE TÄYTTÄESSÄSI 7-VUOTTA!

******************************************

Mieletön kasa nimiä! Aino ja Ella toimivat kirjureina, ja Jere onnenpoikana.

Huomatkaa, miten kaikkien arpajaislakien mukaisesti silmät peitettynä arvonta suoritettiin .

Ja arvonnan voittaja on......  TATTADA DAAAAAA!

Petroskoin kävijämme SUSKI! PALJON ONNEA!!!! Joten ei muutakuin sähköpostilla osoitetta tänne päin, niin kusti lähtee polkemaan. Sähköpostiosoite on tuossa kuvan alla. Jos on vaikeuksia viestin lähettämisessä, niin laita kommenttilootaan viestiä.

**************************

Tänään myös siis kemuteltiin neitojen kimppasynttärit. Lapsia oli yli kymmenen, samoin aikuisia. Lapset keilasivat, juttelivat, touhusivat - vaikutti siltä, että kaikki viihtyivät. Toivon mukaan myös aikuiset viihtyivät. Kuvia on vähän, sillä kuvissa on muita lapsia näkyvissä.

Ainon leppiskakku oltiin ehditty jo laittaa palasiksi ennen kuvanottoa. Oli muuten tuhtia suklaata sisältä!

Ellan SalamaMcQueen-kakku, oli muuten ISO! Ja tosi herkkua sisältä. Melkein koko kakku tuli kotiin takaisin, lapset eivätkä aikuisetkaan jaksaneet syödä. Oho, kuva onkin takaluukun suuntaisesti. Sorii...

Muut tarjoilut olivat ranskiksia, karkkia, mehua ja jäätelöannokset. Aikuiset maksoivat omat syömisensä, me kaikkien lasten. Mitenkään kovin halpa tämä päivä ei ollut, mutta täysin joka ruplan arvoinen! Mitenkään emme olisi kotona pystyneet järjestämään kimppakemuja tuolle porukalle, ja kaksia kemuja en järjestä. Sitä paitsi Suomessa on edessä kemutteluja monena päivänä.

Tytöt saivat ihania lahjoja, mahteneeko uni tulla tänään ollenkaan.

Kyllä oli kiva päivä! Eikä hauskuutta yhtään vähentänyt se seikka, että minulla meinasi palaa päreet heti mennessä. Kemut alkoivat siis klo 12 ja oli tarkoitus, että menemme sinne etukäteen sopimaan tarjoilut ja katsomaan pöytiä ja niin edelleen. No hittolainen sentään, paikka aukesi klo 12. Tosin ovet olivat avoinna, mutta eivät päästäneet meitä sisään ennen kuin vähän ennen vieraiden tuloa 11.45. Eivätkä olleet tietysti maininneet asiasta mitään kemuista sovittaessa. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin. Ehkäpä ensi kerralla käyn sopimassa paikan päällä jutut etukäteen.

Voikaa hyvin!

Edellisen postauksen seinäkilven suomennoksia löytyy postauksen kommenttilootasta!

*******************************************

Aamulla ysiltä lähdettiin ja kotona oltiin puoli neljän jälkeen iltapäivällä. Ja ihan raatoina koko sakki. Jopa minä. Laskin vain kaksi (!!) laskua, sitten monot kertakaikkiaan killed me. Onneksi nykyään saa niitä custom made -monoja, sellaiset ensi vuonna meikäläiselle, kitoos. Mutta ei ne taidot minnekään ole hävinneet, joten ei lasten tarvitse hävetä äitiä mäessä .

Tämänkään paikan rinteet eivät suuren suuria ole. Paikka on juuri avattu, ja kaikki on vielä ainakin todella siistiä ja viimeisen päälle.

Toki vähän veti voimia Ellan opettaminen. Opetin neitoa niin, että Ella oli suksilla jalkojeni välissä (muistan isäni opettaneen niin pikkusiskoani siskon ollessa vähän yli 4v), sauvani poikittain niin, että Ella piti kiinni niistä ja sitten mentiin. Hienosti Ella kyllä uskoo neuvoja, jossain asioissa siis. Ja tämä oli sellainen. Hissillä meni alusta asti itse, kaatuili muutamia kertoja, mutta aina meni uudelleen ylös. Laski varmasti 30 kertaa tänään.

Ainoa autoin hississä niin, että juoksin neidon vieressä puoleen väliin asti. Mutta kun neitoa alkoi kiukuttamaan, eikä halunnut tunteihin mennä hissillä, kävelin neidon kanssa mäkeä ylös. Ja kipitin alas. Vaikka tätä massaa on, niin kiitin todellakin kuntoiluani, että jaksoin vetää tuolla mäessä tänään!

Jere kiukutteli niin hienosti kaaduttuaan hississä, että pojan päivä meni plörinäksi. Ja samalla veti myös Ainon siihen kiukutteluun. Ensi kerralla jäppiselle ei edes harkita suksia, pysyköön pois mäestä. Jos siis minulta kysytään.

Mutta kuka kertoisi venäläisille, että ideana on tehdä mutkia niin puikkareilla kuin laudallakin, ei laskea täysin suoraan alas ja viettää hississä pidempi aika kuin mäessä? Onneksi nyt ei osunut pahoja vaaratilanteita meille, pari melkoista törmäystä näin, mutta oli onnea matkassa.

Päästin muuten lapset laskemaan näillä donitsella alas, tosin tytöt laskivat vain kerran kumpainenkin. Täällä tuo mäki ei ollut jäädytetty vaan sopivan liukas, lisäksi ylhäällä oli valvoja, joka päästi tasaisin väliajoin laskijat matkaan. Mutta mainio kyllä tuo hissi, pemppu donitsiin ja menoksi! Ja tämähän on mitä suurinta hauskuutta aikuisillakin.

Napsein reissultamme kuvia liki parisataa, laitan niitä blogiin muutamia lisää vaikkapa huomenissa. Tosin pitää kiirettä syndekemujen kanssa, mutta eiköhän ehtoolla taas ole aikaa.

Tämä neito oli väsynyt, nukahti samantein autoon! Eipä tuota yöuntakaan tarvinnut houkutella kenenkään kohdalla vaikka kaikkia lapsia jänskättää huomiset kemut. Itsekin olen ihan valmis yöunille.

Voikaa hyvin ja vielä ehtii mukaan arvontaan!

Aamulla nautiskelin ihanasta auringon paisteesta kävellen koululta kyläilypaikkaan. Nappasin muutaman kuvan, varmasti samat kadut ovat esiintyneet aiemminkin.

Oli jotenkin niin rauhallista ja keväistä.

Tämän kuvan nappasin yhden ison hallintorakennuksen seinästä. Siinä lukee:

blaa blaa blaa... sodasta jotain ja tästä paikasta ja blaa blaa ja ilmavoimat blaa. Tai sinne päin. Todella monessa seinässä on muistolaattoja entisistä asukkaista tai kyseisessä talossa tapahtuneista tapahtumista. Pitääkin ottaa oikein asiaksi kuvailla juuri näitä laattoja. Ei sen niin väliä, mitä niissä sanotaan, eihän?

Oli muuten tosi kiva aamupäivä, pari tuntia meni siivillä. Melkein tuli kiire koululle Ellan assemblyyn! Ihanan My Special Toy-esityksen olivat tehneet. Aino sai Special Mention Bookiin nimensä kovasta lukemishalusta ja pitkien englannin kielisten lauseiden harjoittelusta ja puhumisesta. Aino sai myös rintamerkin syntymäpäivän kunniaksi. Voitte arvata, että neitonen oli pelkkää hymyä. (Sitten olikin ihan kiva vetää raivarit kotiin päästyä äidille...)

En mennyt salille tänään ollenkaan. Tarkoitus oli, mutten olisi oikein hyvin ehtinyt vaan olisi pitänyt tuijottaa kelloa koko ajan. Haluan olla siellä rauhassa enkä hutiloiden tehdä juttuja. Sen sijaan tarkoituksenani oli vetää hiet pintaan luistelemalla Jeren hokkareilla pihassa, mutta en pystynyt olemaan niiden kanssa kuin viitisen minuuttia. Minulla on hankala jalka, ja luistimet olivat aivan liian kapeat. Jalat menevät sellaiseksi kummiksi, aivan kuin toimintakyvyttömiksi ja alkavat särkemään ihan mahdottomasti enkä saanut luistimia itse edes pois jaloistani. Tuomas veti sitten pointsit kotiin. Pyysin häntä oikeasti tosi kärsivänä auttamaan, ts. vetämään ne luistimet pois jaloistani niin toinen vaan seisoo kentällä kännykkä kädessä ja katsoo minua, että "miksi, ota ite ne pois".  Meinasi poru tulla, että miksi avun saaminen voi olla niin vaikeata, kun kerran sitä pyydän.

Kyllä kyllä, ei tämä elo täälläkään mitään ruusuilla tanssimista ole vaan ihan samalla lailla täällä on kahnauksia kuin Suomessakin. Kyllä Tuomas sitten lopulta auttoi ne luistimet pois jaloistani, olin kuitenkin ehtinyt pahoittaa mieleni niin pahasti, että tulin sisälle. Argh.

Huomenna mennään katsastamaan tämä paikka heti aamulla. Aikas paljon sivuston etusivun kuva lupaa, mutta kun kurkkaa tästä kuvia, niin jo paljastuu totuus. Ihan kivalta paikalta lasten kannalta vaikuttaa, huomenna sitten näemme miten asian laita on.

Voikaa hyvin, ja ilmoittautukaa arvontaan halutessanne *vink vink*, kurkatkaa blogikirjoitus "100 000"!